Author: Ginger
Rating: K-11
Paring: Ron/Luna, Harry/Hermione
Genre: Romance, humor
Summary: Jouluisia tunnelmia Tylypahkasta
A/N: Tämä on männävuosien haaste Zairalta, jonka nyt Gwynin toivomuksesta pistin takaisin nettiin. Tavallaan sitä perinteistä minua, toisaalta kieli ei taida tässä olla vielä niin hiotunut... Mutta R&R, jookosta?
A/N2: Eli ensimmäinen virallinen FanFic100-tekstini.
Luna istuu ikkunan ääressä ja tuijottelee putoilevia lumihiutaleita. Hän pelkää niitä. Kukaan ei tajua, että ne ovat todellisuudessa vaarallisia otuksia, jotka silmiin joutuessaan tunkeutuvat pään sisään ja alkavat tehdä tuhojaan. Luna värähtää inhosta.
Hänen käsillään on valkokantinen päiväkirja, saman värinen kuin hänen hiuksensa. Hän ja isä olivat olleet käyneet Ruotsissa, missä Lunan setä, Björn, oli yrittänyt taikoa Lunan hiuksiin kukkaseppeleen, mutta olikin vahingossa sanonut valkovuokkoksen sijasta valkojuottoksen, ja Lunan hiukset olivat nyt mitä olivat.
"Rakas päiväkirja", hän kirjoitti. "On kulunut tasan kymmenen vuotta siitä kun Ofelia-mummi katosi Joulupukin etsimismatkallaan. Minulla on todella ikävä häntä. Hänellä olisi varmasti hyviä neuvoja tähän hirvittävään paineeseen, mitä V.I.P.:it tuovat.
Voi, toivoisin niin olevani kuten Ginevra Weasley. Hän ottaa kaiken niin kevyesti. Toisin kuin veljensä Ronald. Hän on niin tunnollinen. Kerrankin kysyin häntä mukaani huispauskentälle, jotta hän voisi kertoa minulle muutamia niksejä huispausta varten, niin hän kertoi hänellä olevan tekemättömiä läksyjä. Kun kerran tarjosin hänelle torakkaterttua, niin hän sanoi pahoittelevasti, ettei kirjastossa saa syödä.
Ja onhan Ronald komeakin. Ne punaiset korvat muistuttavat minua jouluvaloista, joita äidillä oli tapana ripustaa jo syyspäiväntasauksen aikaan. Ja se per...soonallisuus. Huokaisu. Voi päiväkirja, voinko minä koskaan saada itselleni Ronaldin kaltaista miestä?
Luna
Ron istui tylsistyneenä takkatulen ääressä. Kalkaros oli uhannut heittää hänet ulos liemien S.U.P.E.R.-kurssilta. Hän ei olisi välittänyt siitä fletkumadon vertaa, mutta hän halusi todella auroriksi ja oli vaatinut paljon McGarmiwalta suostutella Kalkaros ottamaan hänet ja Harryn liemikurssille.
Hermione ja Harry astuivat sisään oleskeluhuoneeseen. Harry kantoi valtavaa kirjapinoa, jonka Hermione oli lainannut numerologian läksyjä varten.
"Mitä? Vain kaksikymmentä viidensadan ja viisi tuhannen sivun kirjaa", Ron vinoili, kun Harry laski pinon hikeä valuen pöydälle. Hermione tuhahti, otti päällimmäisen kirjan käteensä ja alkoi lukea. "En tajua, miksi sinä autat häntä, Harry."
"Jonkun täytyy", Harry sanoi ja kaivoi lattialle jättämästään laukusta pitkän pergamentin sekä sulkakynän. "Sitä paitsi, miten minä muuten saisin tehtyä sen typerän muodonmuutos-aineen?"
"Ai niin, se aine", Ron ajatteli ja sanoi sitten: "Minulta taisi jäädä taikasauva kirjastoon..."
Ron jäi istumaan pölyisten kirjojen keskelle "Lyhyt selostus haitallisten eläinten muuttamisesta koriste- ja kohokuvioisiksi esineiksi" sylissään. Hän käänsi sivua. Vain 2314 sivua jäljellä. Lämmin ilmavirta kävi kirjaston läpi. 2313 sivua. Jokin pörröinen kosketti Ronin niskaa. 2312 sivua. Se sujahti hänen kaapunsa sisään.
Ron ponkaisi seisomaan ja yritti ravistella vaatteitaan.
"Ferdy! Tuhma poika!"
Luna tarttui Ronin kaapuun ja pisti kätensä sisään. Hän kiskaisi ulos pienen, ruman otuksen, joka muistutti hyvin huonokuntoista nallekarhua.
"Senkin kurja maahinen", Ron manasi otusta.
"Sen nimi on Ferdy, eikä se ole maahinen", Luna sanoi loukkaantuneena. "Ferdy on Saamelainen Savisaska. Minä sain sen Björn-enolta ja Lipetit sanoi, että voin tuoda Ferdyn kouluun, kun isä ei voi pitää yksin huolta kaikista Björn-enon antamista Saamelaisista Savisaskoista."
"Kuules nyt, Luna, minua ei kiinnosta vaikka pitäisit hilleriyhdyskuntaa kotonasi, voisit silti pitää lemmikkisi poissa tieltäni", Ron ärjäisi.
Lunan alahuuli alkoi väpättää ja Ferdy mulkaisi Ronia rumasti.
"Anteeksi Luna", Ron sanoi nolona. "En minä millään pahalla, minulla vain on huono päivä..."
"Mitäs täällä tapahtuu?" Kalkaros kysyi astuessaan esiin hyllyn takaa. "Weasley itkettää pieniä korpinkynsiä. Taidan ottaa viisitoista pistettä pois rohkelikolta."
"Voi, älkää professori", Luna nikotteli. "Minun Ferdyni suututti Ronaldin ja minä vain ylireagoin kun Ronald haukkui Ferdyä maahiseksi. Ferdy on Saamelainen Savisaska, ei maahinen."
"Minusta tuo on huonosti loitsittu lelu, ilmeisesti ruotsalaista tekoa. Siksi sitä ei voi hallita", Kalkaros sanoi kylmästi.
"Ei professori, kyllä tämä on Saame..."
"Neiti Lovekiva, en pidä siitä, että minulle väitetään vastaan. Viisitoista pistettä pois korpinkynneltä."
"Tuo oli aivan epäreilua", Luna pihisi, kun hän ja Ron kävelivät pois kirjastosta.
"Siihen tottuu", Ron vastasi. "Siis siihen, että Kalkaros on epäreilu."
"Epäilen", Luna mutisi.
"No jaa... Mitä sinä teet jouluna?" Ron kysyi ollakseen kohtelias.
"Jään kai tänne", Luna sanoi ja yritti silittää rimpuilevaa Ferdyä. "Isä joutuu lähtemään Burgina Fasoon tutkimaan yhtä vaarallista Äkkiväärä päkki-laumaa. Hän ei voi ottaa minua mukaan, eikä uskalla jättää minua yksin saatikka sitten Birget-tädin kanssa."
"Miksi ihmeessä?"
"Birget-täti on vähän outo. Hän keräilee kaikkea jästiromua", Luna sanoi nolona.
"Minun isäni kerää jästiromua, eikä hän ole yhtään outo", Ron sanoi ja hänen korvansa punehtuivat. Luna ei ollut paras kutsumaan oudoksi jästiromua keräilevää velhoa, hän itse käytti retiisikorvakoruja.
"No jaa", Luna vuorostaan sanoi. "Mitä sinä sitten teet jouluna?"
"Minäkin jämähdän tänne", Ron huokaisi. "Mutta kai sitä voisi olla pahemminkin."
"Selvä. Minä lähden tästä omaan tupaani."
Ron katseli hetken, kun Luna kapusi vasemmalle kaartuvaa portaikkoa ja lähti sitten itse kävelemään suoraan eteenpäin.
Joulu Tylypahkassa oli aina yhtä maaginen. Jääveistoksia, joulukuusia, kirkkaita valoja, lämpimiä takkatulia ja mahtavat ateriat. Sekä mistelinoksat.
Ron, Harry, Ginny ja Hermione istuivat valtavan kuusen alla ja availivat lahjojaan. Ron oli vähäisillä varoillaan ostanut Ginnylle lasiset korvakorut, Harrylle lumihiutalepallon, jonka sisällä pyristeli sieppi, ja Hermionelle sitä samaa hajuvettä kuin viime vuonnakin. Häneltä olivat yksinkertaisesti ideat loppuneet kesken, eikä pakkauksessa suklaasammakoita olisi ollut mitään hohdokasta.
Äiti oli lähettänyt hänelle kaulahuivin, (Ei taas kastanjanruskeaa!) Fred ja George lahjoittivat avokätisesti näytekappaleita uudesta vinku-tuotesarjasta, Harryltä hän sai luudanhoitotarvikkeita, Hermionelta Ihmeotukset ja niiden olinpaikat-kirjan, sillä hän oli hajottanut omansa, ja Ginnyltä hattarasulkakyniä. Lisäksi Luna oli vaivautunut ostamaan hänelle jotain. Paketti tärisi uhkaavasti.
"Parasta avata se", Ginny sanoi, joka oli kurkistanut omaan pakettiinsa.
Ron otti kylmänraukallisesti toiseen käteensä taikasauvan ja avasi kääreet. Paketista hyökkäsi resuinen nalle - Saamelainen Savisaska. Se pomppi hetken yrittäen päästä kiinni Ronin kurkkuun ja juoksi sitten liekkeihin.
"Itsetuhoinen otus", Harry sanoi ja katseli hopeakehyksissä olevaa valokuvaa heistä neljästä, jonka Hermione oli hänelle antanut.
"Niin, mutta lahja se oli silti", Ron sanoi raapien leukaansa. "Enkä minä ostanut hänelle mitään."
Hermione oli hetken hiljaa, sitten hän otti taikasauvansa ja osoitti sillä liekkejä.
"Pyrorosetum", hän lausui. Liekit rätisivät hetken ja muuttuivat sitten tinaruusuksi. "Kuuraannu."
"Kiitti, Hermione", Ron sanoi ja otti kukan vastaan. "Kääriydy." Repaleiset lahjapaperit kietoutuivat ruusun ympärille. "Nyt pitää löytää Luna."
Luna istui unelmoiva katse silmissään Korpinkynnen pöydässä. Ron hiipi hänen taakseen yllättääkseen hänet. Ferdy kuitenkin ehti ensin ja se suuntasi kung-fu-potkun suoraan Ronin naamaan.
"Ferdy!" Luna kiljaisi ja nosti sen syliinsä. "Ronald! Ei kai sinuun sattunut?"
"Ei, ei", Ron sanoi hieroen rusentunutta nenäänsä. "Minä, tuota..."
"Ostit minulle lahjan", Luna huudahti nähdessään paketin Ronin kädessä.
"Niin, joo."
"Voi kiitos!" Luna sanoi. "Ei sinun olisi tarvinnut. Voi Ronald! Se on ihana! Minä rakastan ruusuja!"
"Kiva kun miellyttää", Ron sanoi ja hänen korvansa punoittivat.
"Ronald, tuota, kun, minä", Luna änkytti. "Otatko jotain juustotarjottimelta?"
Ron katsoi hämillään juustoja, joita Luna ojensi hänelle ja otti sitten palan Edamia.
"Haluaisitko sinä lähteä minun kanssa laskemaan kelkalla?" Luna töksäytti.
"Luna, minä en..."
"Ei se mitään", Luna sanoi heti. "Minä vain ajattelin..."
"Minun pitää mennä..."
Ron kiipesi portaita nopeasti ylöspäin. Hän ei ollut koskaan tuntenut oloaan niin noloksi. Luna piti hänestä. Tämä ei voinut olla mahdollista.
"Lumiukon kosto", hän mumisi tunnussanan ja muotokuva heilahti auki. "Hei, ette ikinä usko..."
Ron seisahtui paikoilleen. Hänen verenkiertonsa pysähtyi. Okei, tämä ei voinut olla mahdollista. Katosta roikkui mistelinoksa. Sen alla seisovat tyttö ja poika suutelivat pitkään ja hartaasti, unohtaen kaiken muun ympärillään tapahtuvan. Hermione ja Harry. Ron lähti kiireen vilkkaa takaisin sinne mistä oli tullutkin.
"Luna! Hei LUNA!" Ron huusi juuri, kun Luna oli lähdössä kapuamaan portaita ylöspäin. Luna kääntyi ja katsoi hämmästyneenä Roniin. "Luna, kuule, onko se kelkkamäkitarjous vielä voimassa?" Luna nyökkäsi epäilevänä. "Olisi kiva laskea kelkalla sinun kanssasi."
"Ja kukas sinä sitten olet ja mitä olet tehnyt Ronaldille?" Luna kysyi.
"Anna anteeksi, olin idiootti. Minä vain hämmästyin. Sinä kuitenkin olet siskoni kaveri ja muutenkin ja minusta tuntui, että se olisi aika kummalista jos me kaksi..."
"Älä hermostu Ron, en minä pyytänyt sinua menemään naimisiin kanssani", Luna sanoi nauraen. "Mikä oikein muutti mielesi?"
"Minä näin Harryn ja Hermionen suutelemassa mistelin alla", Ron myönsi. "Ja sitten minä tajusin, että sinä ja minä ei oltaisi läheskään yhtä outoja verrattuna niihin kahteen."
"Joo, ajattele, narskut voisivat käydä heihin kiinni millä sekunnilla hyvänsä", Luna sanoi vakavana.
Ron hymyili ja tarttui Luna kädestä.
"No, mennäänkö?"
"Rakas päiväkirja. On todella mahdollista, että joku Ronaldin kaltainen kiinnostuu minusta. Että Ronald kiinnostuu minusta. Ja hän pyysi minua kutsumaan häntä 'vain Roniksi.' Ajattele päiväkirja, eikö Luna Weasley kuulostakkin ihanalta? Tai Ronald Lovekiva. Aah, saan ihan kylmiä väreitä.
Me laskimme mäkeä koko iltapäivän ja Ronald opetti minua tekemään lumienkeleitä. Heti kun lunta alkoi sataa, me tulimme sisään juomaan kaakaota. Ronald uskoi varmasti minua kun kerroin lumihiutaleiden pahuudesta.
Harry Potter ja se Hermione ovat nykyään pari. En ymmärrä mitä Harry näkee hänessä. Ronaldin mielestä minun ei pitäisi tuomita Hermionea hänen mielipiteidensä takia. Mutta kuinka voisin ystävystyä sellaisen ihmisen kanssa, joka ei suostu uskomaan, että lohikäärmeet eivät oikeasti synny munista vaan tulivuorista. Hän kehtasi vielä väittää nähneensä lohikäärmeen syntyvän munasta. Ja pyh.
Ferdy teki itsemurhan. Se hyppäsi takkaan. Olin hetken murheen murtama, mutta sitten Ronald lohdutti minua kertomalla, että Saamelaiset Savisaskat hyppäävät tuleen kun niiden on tarkoitus syntyä uuteen kehoon. Totta puhuen Ferdy taisi todella tarvita sitä.
Luna
P.S. Voih, Ronald on niin ihana. Ja mikä per...soonallisuus.
FIN
***
Kommentteja?
