Title: Lunta pihapuilla
Author: Ginger
Rating: K-13
Paring: "Hermione/Luna", Hermione/Ron, Luna/Rolf
Genre: Jouludraama
Summary: Hetki aikuisen Hermionen joulusta
Haasteet: Jouluhaaste II, 12+ virkettä, FanFic100 #67 lumi
Disclaimer: Rowlingin maailma, minä leikin
A/N: Tajunnanvirralla lähdin kasaamaan, näkyy, että Härkösen Ei kiitos -kirjasta jäi vähän takaraivoon kummittelemaan...
Maailma
lakkasi olemasta kaunis, kun jouluisin ei voinut enää nähdä hiutaleiden
kuorruttamia puita. Minä istuin keittiön ikkunan ääressä ja kuuntelin,
miten lapset pelasivat neljää noidankattilaa ja räjähtävää näpäytystä
ja kyselivät milloin lahjat avataan ja minä olin niin väsynyt, etten
jaksanut vastata.
Periaatteessa olisin voinut olla vihainen
Ronille ja Harrylle ja Rolfille, jotka lähtivät mittailemaan
miehuutensa tuntoja läheiseen metsään. Heidän mielestään oli suurikin
saavutus, jos he onnistuivat kaatamaan sen suurimman puun ilman
taikuutta. Koko touhun olisi varmastikin kruunannut se, jos he olisivat
törmänneet karhuun ja mielikuvissaan hieman painineet sen kanssa,
vaikka todellisuudessa silloin juoksisivatkin lujempaa kuin kukaan
koskaan.
Ginny ymmärsi ja ei ymmärtänyt. Hän istui sohvalla ja
katseli silmät munatotin lasittamina lapsia, nyökkäili, kun Lily kysyi
ehtisikö hän vielä kirjoittaa joulupukille oikaisun lahjatoiveisiinsa.
Realistinen puoli minussa protestoi, mikä on kirjoitettu on
kirjoitettu, mutta mieli jatkoi samaan hengenvetoon, että joko lapsi
itkee eitä nyt tai vääriä lahjoja myöhemmin. Kyyneleiden muodostamat
purot oli aina helpompi kestää, kun parkua oli useampi kuuntelemassa.
Luna
askeleet olivat tanssia ja hiukset pitkää lumensekaista huntua hänen
tullessaan olohuoneesta keittiön puolelle. Hän nojautui työtasoa vasten
ja saatoin melkein kuulla sen iänikuisen vierashuoneesta tulvivan
sängyn nytkytyksen, enkä voinut kuin kyseenalaistaa Lunan
hedelmällisyyden - niin paljon läheisyyttä tiesi takuuvarmasti vahinkoja.
Kai
tunne sisälläni oli kateutta, minäkin kaipasin sellaista kiihkoa omaan
elämääni, mutta Ron nyt vain oli sellainen nivusiaan raapiva
röhönauruinen aamusänkinen kermakaljantuoksuinen takkutukka poropeukalo
miesten mies aviomies. Olisin voinut maalata haluistani taulun, eikä
hän siltikään tajuaisi, saapuisi heppi tanassa vain silloin, kun tiesi
minun kärsivän migreenistä.
"Senkin kaappihomo!"
Saatoin
melkein kuulla Ginnyn säpsähtävän, hänen lapaluunsa löivät loukkua
säestäen kieltä, joka sihisi tyyliin 'ei noin saa sanoa' ja 'tonttuset
kuuntelevat'. Hugo huuteli aina vihaisesti tarhassa oppimiaan sanoja,
kun ensimmäiset nälän tunteet ilmoittivat kuristen hänen vatsassaan.
Kuulin,
miten Luna naurahti kuiten sarat nauravat tuulessa. Olin aina
ihmetellyt sitä miten Lunan läsnäolon vain unohti, vähän niin kuin
alushameen olemassaolon. Aluksi se on rasittava ja hiertää paikoista,
joissa kosketuksen tulisi olla hellää ja tuntemusten makeaa kuin
hunaja, ja sitten puff, se vain on eikä tunnu. Itsestäänselvyyn kuten
tiskipöydän puhtaus.
"Etsitkö sinä piilopaikkaa lapsilta?" minä
kysyin sirotellessani joulutorttujen päälle pölysokeria ja tanssivia
kuuraukkoja, joiden saaminen Viistokujan herkkupuodista oli vaatinut
paljon tuskaa, verta ja kyyneleitä.
"Ei, olen vain janoinen."
Sinäkö
janoinen, teki mieleni kysyä ihmelapselta, ja katselin miten vesi meni
lasiin, lasista huulille, huulilta suuhun, suusta nieluun. Hänen
hiuksensa tuoksuivat talvelta, minä ajattelin, hänessä on joulu, mutta
tänä jouluna minä en ole kotiäiti, ja hetkeksi sydämeni paisui suureksi
kuin kastunut pesusieni - juuri Luna teki pihan puistakin hiutaleilla
kuorrutetut.
En edes kuullut, miten miehet hihkuivat ulko-ovella riemusta.
HYVÄÄ JOULUA!
1. kaunis
2. pelata
3. vihainen
4. saavutus
5. juosta
6. ymmärtää
7. kirjoitus
8. realistinen
9. puro
10. lumi
11. hedelmällinen
12. kaipaus
13. taulu
14. kaappihomo
15. lapaluut
16. nälkä
17. sara
18. alushame
19. makea
20. puhtaus
21. piilopaikka
22. tuska
23. janoinen
24. ihmelapsi
25. pesusieni
* jokerilause
Kommentteja?
maanantai, 18. helmikuu 2013