Title: Hänen Lunansa
Author: Gin / Ill
Takapirupeta: Gwynnie (sori Malls, syyllistyin syrjähyppyyn)
Rating: K-13
SPOILAA DEATHLY HALLOWSIN ERÄSTÄ HENKILÖÄ
Paring: "Xenophilius/Luna"
Genre: Draama, huumori
Summary: Xenophiliuksen ja Lunan suhteen muotokuva
Warning: Tulkinnanvaraista insestiä
Disclaimer: Rown
Speciaal Note: FanFic100, sana 27. vanhemmat; Finin insestihaaste; Celepornin toive Xeno/Lunasta
A/N: Itse en niinkään lue tai kirjoita insestiä, mutta pakko sitä oli kerran kokeilla. Tapani mukaisesti aika etäisenä versiona, mutta häijyä teki silti kirjoittaa...
SPOILAA DEATHLY HALLOWSIN ERÄSTÄ HENKILÖÄ





Melinda päästi irti marraskuussa, kun Luna oli neljävuotias.

Xenophilius istui pöydän ääressä, naputteli sormensa kärjellä Saivartelijan reunaa. Lehti oli alustava vedos seuraavasta numerosta, se odotti vielä viimeistelyä ennen lopullista muotoaan. Hän tekisi siitä valmiin, hän tekisi siitä juuri oikean. Oikkuvoivien etsintätiedote tuli siirtää takakanteen, patenttiministerin petos olisi laitettava suoraan etusivulle, jotta kaikki näkisivät, miten väärin tuo mies olikaan käyttänyt lohikäärmeiden häntäsuomuja. Juuri niin hän uutisen asettelisi!

Pahuksen vaivaiset luut kolottivat ja Xenophilius suoristautui ylös tuoliltaan. Lapin shamaanin siunaukset olivat ilmiselvästi kulumassa pois. Ei mitään, mitä tilkka mesimarjasnapsia ei väliaikaisesti korjaisi. Xenophilius katseli ympärilleen hänen Lunansa oli edelleen ulkona ja otti painokoneensa uumenista varaosalokerosta esiin kultaetikettisen pullon.

Laseja ei suonut tuhlailla ja kursailemattomasti mies asetti huulensa pullon suulle. Helmeilevän nesteen laskeutuessa vatsaan tuntui helpotus autuaana luissa ja ytimissä kuin olisi auguurin pyrstösulkia imeskellyt. Tyytyväisesti hymyillen Xenophilius palautti pullon paikoilleen ja asteli sitten keittiöön. Ehkä tänään hän voisi tehdä ruokaa. Xenophilius muisti, että oli kantanut kotiin lohen, oikein suuren ja limppejä syöneen. Hänen Lunansa piti kalasta.

Melinda päästi irti marraskuussa, kun Luna oli neljävuotias. Luna ei itkenyt sen jälkeen kertaakaan.

Keittiöön päästyään, tai ei se varsinaisesti erillinen huone ollut, oma nurkkauksensa vain, Xenophilius pysähtyi miettimään ja puhisemaan. Ei hän ollut huomannutkaan, että keittiö oli päässyt hieman repsahtamaan. Likaisia lautasia tiskialtaassa, paistinpannu puolittain hellalla. Kuiva-ainekaapin ovi oli jäänyt rakosilleen, sen Xenophilius veti kokonaan auki.

Mitä ihmettä? Joku oli vienyt hänen korppujauhonsa, hänen sikermän munansa. Kuinka hän nyt saattoi laittaa Lunalleen herkullista lohta, kun kaikki tärkeät sivuaineet oli viety? Järkytys tulvahti Xenophiliuksen mieleen ja mies jolkotti nopeasti kylmälokeron luokse. Toden totta, kala oli poissa! Varkaistako oli kyse, hänen talossaan? Kyllähän hän olisi miekkosille tarjoillut aterian, jos nämä olisivat vain uskaltautuneet pyytämään.

Ovella kolisi ja sisään kesäsateesta asteli hänen Lunansa tuijista sidottu korin tapainen käsivarrellaan. Miten ollakkaan, huusi Xenophilius Lunalleen, meillä kävi varkaita, rotevia kuin seinä, eräs niistä oli kasvoiltaan vihreä. Xenophilius kertoi koko jännittävän tarinan Lunansa kuunnellessa ja ryhtyessä laittamaan ruokaa korista ottamistaan piskuisista sienistä.

Melinda päästi irti marraskuussa, kun Luna oli neljävuotias. Luna ei itkenyt sen jälkeen kertaakaan. Sen sijaan hän kiersi kätensä isänsä ympärille ja oli ihan hiljaa.

Oli se ihmeellistä, miten hänen Lunansa olikaan oppinut näin pian kokkaamaan. Häkeltyneenä Xenophilius maisteli munakkaan reunaa. Tälläisiä uudenvertaisia tuntemuksia oli virrannut hänen lävitseen viimeksi Afganistanissa, sen vuorilla, kun hän purosta nautittuaan oli ensimmäisen kerran nähnyt sätkyjalkaisen honkapukin. Maailma ikään kuin kääntyi oikeaan asentoon hänen ympärillään.

Lunani hiukset ovat kasvaneet, pisti Xenophilius merkille, kun hänen Lunansa nojasi pöydän reunaan, silmät olivat etäisesti suunnattutuneet ikkunaan päin, ja pitkän pitkä palmikko valahti verkkaisesti hartialta ylitse lapaluiden, poikki ristiselän, kosketti harsovilla irtokiharoillaan melkein reisiä. Siniharmaan kaavun helmaan oli ommeltu kevätversoisia villapääluikkia.

Ja Xenophilus puheli ääneen mitä ajattelikin, että miten hänen Lunansa muistuttikaan erästä naista Tibetin vuorilta, naista, jolla oli ollut pitkän pitkä palmikko, joka asui tornissa ja tornin juuressa oli kuhissut alruunoita, pihtimuratteja, sylkysyöppöjä, jotka olivat tarttuneet hänen, Xenophiliuksen viitan helmaan, kun hän oli viattomasti kohottautunut tytölle huutelemaan tervehdyksensä.

Melinda päästi irti marraskuussa, kun Luna oli neljävuotias. Luna ei itkenyt sen jälkeen kertaakaan. Sen sijaan hän kiersi kätensä isänsä ympärille ja oli ihan hiljaa. Tuskissaan isä puristi liian lujaa.

Xenophilius viikkasi kirjavan vaatekertansa vuoteensa laidalle ja hymyili päivän hyville töilleen. Ruokittuja kalavarkaita, lehtikin edistyi edellä aikataulusta. Ehkä hän myös saisi pian kuulla uutisia heliopaateista, aivan, hänen myyränsä ministeriössä pääsisi varmasti kohta "siihen oikeaan sisäpiiriin". Saisivatpahan kaikki kuulla mitä Toffeen tossun alla oikein oltiin miehiään!

Pestessään kasvojaan lammen viileällä vedellä Xenophilius tunsi kummaa nipistelyä nenänpäässään. Pieni, sievä limppi oli eksynyt hänen saaviinsa. Hykerrellen Xenophilius nappasi sen sormiensa väliin ja käveli ikkunan luo. Hän heitti otuksen ulos, hän tiesi limppien kasvattavan itselleen siivet niiden päästessä pois vedestä, palasi paljulle, kuivasi kasvonsa ja köpötti viimein vuoteeseensa nukkumaan.

Aikansa Xenophilius vain makasi paikoillaan. Hän laski ensin kaikki näkemänsä tiilenpäät, sitten ne, joita ei nähnyt. Kaksisataaneljätoista, kuusituhattakolmekymmentäkolme. Xenophilius kierähti selälleen, hänen Lunansa huoneeseen vievät portaat näyttivät huterilta. Tuskin hänen kaunis Lunansa pistäisi pahakseen, jos... Ihan vain siksi aikaa, että uni tulisi... Ei hän muuta, ei.

Melinda päästi irti marraskuussa, kun Luna oli neljävuotias.



***
Melinda on siis olevinaan Lunan äiti ^^ (tästä ei ole canontitoa)

Kommenttia?